Vetokoiramainen viikonloppu kaikesta huolimatta

Alkujaan 14.-16.11.2014 oli tarkoitus viettää aivan muissa maisemissa kuin täällä Oulussa. Tarkoitus oli viettää muutama päivä Hilikkulassa, Vaalan/Rokuan suunnalla. Keskiviikkona saatu tieto leiripaikan palamisesta maantasalle järkytti. Olinhan tuota yhteistreenien täyteistä viikonloppua uusissa maisemissa odottanut kuin kuuta nousevaa. Valmisteluja tehnyt, hankkinut uupuvia varusteita ja kerännyt intoa. Nooh! Kurjia sattumia. Sain kuitenkin viikonlopun vietettyä saman aiheen keskellä aivot narikkaan meiningillä.

Facebookissa sovittiin Pohjois-Pohjanmaan Vetokoirailijat jäsenten kanssa yhteistreeniä lauantaille. Hupsista. Sitä saatiinkiin myös perjantaille myös isommalla porukalla treenitapahtuma luotua.

Perjantaille, 14.11., sovittiin paikaksi Kalimenkylän maastoissa ajoa. Meidän ensimmäiset kunnon pimeässä ajot. Porukka jakaantui kahtia reittien mukaan. 4,3 km ja 12 km lenkki. Pidemmälle lenkille lähti ainakin kolme porukkaa ja meitä lyhyemmälle lenkille lähtijöitä oli 5-6 kpl. En nyt muista montako siellä perässä oli, kun itse toisena kärjessä menin omieni kanssa. Päälle parikymmentä koiraa kuiten kuskeineen starttasi puoli seiskan jälkeen. Sopivasti muutama päivä sitten olin saanut tehokkaan lampun, jonka turvin päästiin liikkumaan reitillä. Jäätyneitä lammikoita, möykkyistä ja kuoppaista oli reitti alkupätkältään ja jännittäväähän tuo koiristakin oli, kun vielä alkuvauhdeilla tuollaiseen "jouduttiin". 

Hyvin omat tytöt teki töitä koko matkan. Eikä mitään ikäviä ylläreitä tullut ollenkaan, miksi olisi? Heh. Anyulla hieno työmotivaatio ja suunta koko ajan vain eteenpäin. Nitalla enemmän näytti jännittävän, mutta skarpaten toista menemään eteenpäin homma luistikin. Jarruilta ei todellakaan auttanut löysätä. Sen verran menoa kyllä löytyi. Näin isossa porukassa oltu aikaisemmin treenattu, joten koko meiän kolmikolle uutta ja ihmeellistä. Matka tuntui loppuvan nopeasti, kun tuota itsekin rentoutui matkan taittuessa höpisemään edessä ja takana ajavien kanssa niitä näitä. Reitin päätyttyä koirille juotot ja kiitokset hienosti tehdystä työstä totta kai. Tyytyväisinä omat hyppäsi autoon makuulleen ja ihmisväki itse siirtyi nauttimaan lämpimistä juomista ja kastettavista. Juttua varmasti olisi riittänyt yöhön saakka, mutta nukutun yön jälkeen tuota nähtäisiin taas toisissa maisemissa liki samojen naamojen kesken.

Halla-husky odottelee lähtöä.

Ensikertalainen Sero husky ja kokeneempi alaskan husky Seita.

15.11. ja suuntana Ylikiimingin Pylkönaho, missä on muun muassa muutamana vuonna järjestetty ALMA Off Snow - Sulan maan valjakkokisat. Tälle vuotta tuolla käytiin koirieni kanssa turistina paikalla opettelemassa hommia. Koirat ketjuissa ja itse handlerin virassa auttamassa. Paikka siis tuttu ennestään sijaintinsa ja "varikkoalueen" puolesta.Porukkaa jälleen kiitettävästi mukana ja monenlaisella kulkupelillä; moottoritonta mopoa, 3-pyöräisiä kärryjä, Kickbikeä, Pawtrekkereitä ja yksi canicrossaaja. Lähdettiin käymään n. 7,46 km reitti jonossa. Hienosti koirat menivät. Mitään rähinöitä ei tullut ja kaikilla koirat hanskassa, vaikka liki puolet 1-2-vuotiaita. Omat mukaanlukien nuihin nuoriin ekaa kauttaan tekeviä. Reitti oli kyllä vaihteleva ja mukavan haastava ajettava. Jarrujen kitinällä koko matka meni ja löysätä uskalsi ylämäkiin. Hieman jäätä siellä täällä. Pari kaatumista tuli kanssa-ajajille, mutta suurempia ei sattunut, joten matka jatkui. Yksi irrallaan oleva koirahäiriökin tuli, mutta ihan hyvin vaikutti kaikki selvinneen tuosta. Ainakaan ei rähinöitä tullut tuosta. Jos joinain treenikertoina on ehtinyt kylmettyä kikkarin kyydissä, niin tuolla reitillä hiki vaan pukkasi, kun tosissaan sai itsekin tehdä töitä pysyäkseen pystössä ja tehdä töitä ylämäkiin.

Reitiltä selvittiin ja päästiinkin sitten makkaranpaistoon ja kahvinjuontiin. Kovin raukea olo tuossa porukassa vaan tulee. Hymyileviä ihmisiä, tyytyväisen näköisiä koiria, paljon jutustelua ja innostusta sopia lisää yhteisiä treenejä. Voisiko sanoa, että omalla tavallaan "kotoisat" tunnelmat olla saman lajin harrastajien keskellä.

16.11. piti olla jo lepopäivä, mutta hyvin tuota menojalkaa taas vipatti. Pikkaisen vinkkausta, että treenaamaan olisi suunnitelmat ja itte puoliunissani pakkaan koirat kyytiin ja eikun menoksi. Kiimingin Honkimaalla tällä kertaa. Aivan uutta seutua jälleen ja mukavasti tuota 7,57 km mittari näytti, kun takaisin autolle päästiin. Tuota ajatteli, että varmastikaan päästä4-5 km, että motivaatio koirilla olisi unilla kahdelta päivältä. Hienosti taas tehtiin töitä. Asunnolla lähtöä tehdessä valjaiden esille ottaminen sai aivan muuta reaktiota kuin sängyn alle vetäytymisen. Nitan juttuja tämmöset. Nyt sievästi jäätiin häntä vipattaen, että pue pue ne valjaat. Autollekin vaan täyttä juoksua piti mennä, että kyytiin ja menoksi. Kai tuota on todettava, että alkaa nämä tykkäämään hommasta ja joka kerran jälkeen into on suurempi.

Juottoämpärin kanssa taiteilua. Anyu

Liki 20 kilometriä vedätettyä kilometrejä tuli näiden kolmen päivän aikana mentyä. Nyt päivä pari lepoa ja uusia sovittuja yhteistreenejä ajamaan ainaki keskiviikkona ja lauantaina.


Kuvia lauantailta 15.11.2014: Katso täältä!